Tervehdys, hyvät aateveljet! Kirjeeni tarkoitus on herättää ajatuksia ja kannustaa teitä toimimaan aatteenne velvoittamalla tavalla. Itseäni, patrioottina, kalvaa syyllisyys siitä, etten ole tehnyt omaa osaani. Juuri tuo syyllisyys saikin minut kirjoittamaan tämän kirjeen. Toivon, että joku muukin tuntee syyllisyyttä tekemättömistä teoista tai sellaisista teoista, jotka olisivat saaneet jäädä tekemättä. Patriootit sanovat olevansa kansansa ja maansa asialla. Uskon ja toivon näin olevan, mutta voiko jokainen meistä sanoa tehneensä lähiaikoina jonkin todella merkityksellisen teon aatteensa puolesta, sellaisen teon, jonka voi hyvällä sydämellä sanoa edistäneen asiaamme? Itse en voi sanoa tehneeni. Ihmisen on helppo puhua ja uhota, mutta todelliset teot ovatkin vaikeampia.
Baareissa tai kaduilla juopuneena huutaminen ja kaatuilu ei edistä mitään. Se pikemminkin kerää kielteistä huomiota ja todistaa sen seikan, ettei meitä tarvitse ottaa vakavasti. En toki tahdo sanoa, että hauskanpito olisi kiellettyä, mutta järjen pitäminen mukana olisi kuitenkin hyvästä. Satunnaisen ohikulkijan pahoinpitely ei myöskään edistä mitään. Kuinka riehuvaa ihmislaumaa voi kunnioittaa? Pelko on voimakas ase, mutta se, että hallitsematon väkivalta yhdistetään yleisesti rikollisiin, vähälahjaisiin tai afrikkalaista alkuperää oleviin, ei voi olla hyvä asia. Käytöstavoilla ja yleisellä siisteydellä annamme sellaisen kuvan, joka on meille eduksi. Meihin kohdistetaan paljon huomiota, joten meidän täytyy olla kaksi kertaa paremmin käyttäytyviä ja siistimpiä kuin muut. Meidän on omaksuttava isällinen opettajan rooli – kertoa kansalle, mikä on oikein ja mikä väärin ja käyttää voimaa vain siellä, missä se on välttämätöntä. Jos tahtoo hiljentää posetiivin, ei posetiivarin apinan tappaminen riitä. Jos yleisö kääntää selkänsä posetiivarille, posetiivari lopettaa soittamisen ja menee pois.
Toisin sanoen oikein kohdistettu toiminta on oleellista tämänkaltaisessa taistelussa. Mitä kukin voi tehdä riippuu siitä, mihin henkilö pystyy. Meitä on niin vähän, että kaikille löytyy jokin toimi. Verbaalisesti lahjakkaat voivat käydä keskusteluja lehtien yleisönosastoilla tai kirjoittaa artikkeleita. Toimeliaat voivat jakaa lennäkkejä tai vierailla naapurikaupungeissa pitämässä yllä suhteita. Jotkut voivat pitää yllä web-sivuja. Kuten sanottu, työtä riittää jokaiselle. Tervettä järkeä käyttämällä ei voi toimia väärin. Jos olet epävarma suunnittelemastasi patrioottisesta iskusta, kysy esimerkiksi kokeneemmalta aatetoverilta kuinka toimia. Kysyminen ei ole ikinä tyhmää.
Joskus aate vaatii suuria uhrauksia, mutta mikä osoittaa suurempaa rakkautta kuin oman vapauden tai jopa hengen uhraaminen sille, johon uskoo? Mies tai nainen, joka uhraa itsensä läheistensä, uskonsa ja aatetovereidensa puolesta, kantaa rinnassaan suurta sydäntä. Sisäiset riidat syövät luvattoman paljon energiaa. Kaunaiset välienselvittelyt ovat omiaan tekemään liikkeestämme rikkonaisen ja karkottamaan mahdolliset kannattajamme. Vetoankin teihin: istuutukaa saman pöydän ääreen ja keskustelkaa keskinäisistä riidoistanne. Eikö meillä ole yhteinen suurempi päämäärä kuin välillänne vellova vihapito? Jokainen liike, järjestö tai ihminen, joka kannattaa samanlaisia arvoja kuin sinä, mahtuu varmasti mukaan. Media ja yhteiskunta kasaavat aatteemme niskaan raskaan taakan. Yhdessä meidän on helpompi kestää tuo paine ja olla päättäväisiä.
Minulta kysyttiin kerran, mikä on mielestäni meidän eli “valkoisen maailman” suurin ongelma. Silloin en osannut vastata kuin että meidät siitetään sukupuuttoon vieraalla verellä. Nyt tiedän, että ongelmia on kaikkialla ympärillämme. Kyky perustella mielipiteensä on erittäin tärkeää. Jos sinulta joskus kysytään esimerkiksi “Miksi mustat eivät saisi asua maassamme?”, pystytkö vastaamaan perustellusti ja järkevästi? Jos kysyjälle vastaa kliseellä “Ne vie meidän työpaikat” tai “Ne vie meidän naiset”, on jo saanut idiootin leiman otsaansa. Tiedon merkitystä ei voi liikaa alleviivata. Internet on loistava kanava vaihtaa ajatuksia samanhenkisten ihmisten kanssa (anonyyminä, jos tarve) ja saada tietoa aatettamme koskevista aiheista. Me käymme epätoivoiselta vaikuttavaa taistelua. Media on antanut patriooteista sellaisen kuvan, että raivoamme humaltuneina viikonloppuisin vaahtoa suunpielissä. Osa median kertomuksista onkin totta. Jotkut meistä huonolla käytöksellään ja riehumisellaan pilaavat loppujen maineen. Kansallismielisyys pitää sisällään muutakin kuin hauskanpitoa, musiikkia ja alkoholijuomia. Pohjimmiltaan se on puhdasta politiikkaa.
Kun luet tätä, amerikkalaista rappiokulttuuria ihannoidaan ja epäterveitä arvoja tuputetaan tiedotusvälineistä. Toivoa on vielä, jos ymmärrämme ahdinkomme ja aloitamme toiminnan väistämättömän estämiseksi. Lähivuosina päätetään, elääkö maapallolla sinisilmäisiä ja vaaleahiuksisia ihmisiä vielä ensi vuosituhannella. Jos tämänsuuntainen kehitys jatkuu, on varmaa, ettei tulevaisuudessa Elovena-tyttöjä Suomen niityillä kirmaile.
