Koti Artikkelit Vastarintaliike Almedalen-viikko – voitto Pohjoismaiselle Vastarintaliikkeelle

Almedalen-viikko – voitto Pohjoismaiselle Vastarintaliikkeelle

3

Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen johtaja Simon Lindberg kommentoi seuraaavassa artikkelissa mennyttä Almedalen-politiikkaviikkoa Ruotsin Gotlannissa.

Viime vuonna Pohjoismainen Vastarintaliike dominoi Almedalen-viikkoa täysin. Todellisena oppositiona läsnäolomme oli valtaapitäville puolueille hyvin epämukava asia. Annoimme Almedalenille jotain sellaista, mitä sillä ei koskaan aikaisemmin ole ollut; suoraselkäisiä miehiä ja naisia, jotka olivat Gotlannissa ensi sijassa keskustellakseen politiikasta eivätkä siemaillakseen roséviiniä. Kuten sanoin ensimmäisessä puheessani tämän vuoden Almedalenissa viime torstaina: me “demokratisoimme” Almedalen-viikon.

Kokoontunut valtaeliitti ei sietänyt ajatusta siitä, että toistaisimme onnistumisemme tänäkin vuonna. Siksi he päättivätkin mustamaalata meitä noin kuudella miljoonalla eri artikkelilla samaan aikaan kun Gotlannin kunta rikkoi omia sääntöjään ja ehkä Ruotsin lakiakin, kun se eväsi meiltä luvan vuokrata maata Almedalenista ja kielsi meitä pystyttämästä sinne telttaa. Poliitikkojen harmiksi poliisin lupayksikkö ei koostu aivan yhtä korruptoituneista virkamiehistä. Saimme luvat osallistua tapahtumaan sitä kautta, luvat pystyttää informaatioteltta ja pitää puheita Hamnplanilla kolmena päivänä.

Nämä luvat sekä perustuslain takaama oikeus tulivat riittämään aktivisteillemme työkaluiksi, jotta he voivat ottaa taas paikkansa parrasvaloissa. Lähemmäs 150 jäsentämme tukijoiden ja muiden kansallismielisten ryhmien ohella näkyivät ja kuuluivat jälleen kaikista eniten ilman ainuttakaan varteenotettavaa kilpailijaa. Moni toimittaja, poliitikko ja muu yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuva henkilö on sanonut olevansa sitä mieltä, että aiemmin pätenyt järjestys, jossa jokaisella eduskuntapuolueella on ollut Almedalenissa oma päivänsä, ei enää vastaa todellisuutta; nykyään Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen päivä on joka päivä!

Mihin päin Almedalenia sitten katsoikaan, seisoivat kansallissosialistit valkoisissa pikeepaidoissaan jakamassa vastapainettuja ja ammattimaisia vaalilehtiä. Pöydässämme tarjottiin kahvia, vastattiin kysymyksiin ja väiteltiin. Kansanpetturien areenalla protestoimme banderollein ja buuauksin. Hamnplanilla pidettiin niin energisiä puheita, että niitä, jotka kuvailevat puheitamme vain energisiksi, voi vertauskuvallisesti kutsua rollaattoreilla kulkijoiksi. Matkalla Hamnplanille pidimme jokaisena osallistumispäivänämme onnistuneita mielenosoitusmarsseja.

Matkalla keskustelutilaisuuksiin kaduilla käveli kansallissosialisteja menossa niihin ja niistä pois. Kaupassa käydessä heitä oli sekä menossa sinne että kaupassa sisällä. Syömään mennessä kansallissosialisteja oli tulossa ruokapaikkaan ja heitä oli kassajonossa. Kansallissosialisteja oli aivan kaikkialla. On tosiasia, että olimme tapahtumassa niin hallitsevia, että mikäli ulkopuolinen olisi vieraillut Almedalenissa tietämättä, mikä tapahtuma oli kyseessä, olisi hän ensi tuntumalta saanut käsityksen, että koko tapahtuma oli Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen käsissä!

Sekä valemediassa että sosiaalisissa medioissa järjestöstä kirjoitettiin sellaisia määriä kuin olisimme koko maan suurin puolue. Tietysti kirjoituksissa oli paljon valheita ja ylilyöntejä. Oli kuitenkin selvää, että herätämme ihmisissä kiinnostusta muita enemmän. Omissa suorissa lähetyksissämme ja Nordfrontissa katsoja- ja kävijämäärät ovat olleet suuria. En liioittele enkä koreile yhtään sanoessani, että Almedalen 2018 oli Pohjoismaiselle Vastarintaliikkeelle totaalinen voitto!

Kuten tavallista, jotkut ovat kommentoineet, että meidän olisi joissakin tilanteissa pitänyt toimia toisin tai hyväksyä se, että päällemme syljetään, meitä tönitään tai tallotaan ilman, että olisimme lyöneet takaisin. Näiden ihmisten mielipiteitä en ruodi tässä artikkelissa sen tarkemmin kuin sanomalla, että toiminta on aina passiivisuutta parempi. Jos vain useammat olisivat ymmärtäneet tämän ajoissa eivätkä pelänneet “antavansa itsestään huonoa kuvaa ulospäin”, emme olisi koskaan edes joutuneet tilanteeseen, jossa kansamme ja maamme nyt on. Jos olisimme saaneet kaikki kansallismieliset hyväksymään tämän, vastarinta olisi ollut vielä merkittävästi vahvempaa ja yhtenäisempää. Tässä kohtaa haluan kehottaa lukemaan edelleen ajankohtaisen artikkelin “Vallankumoustaistelu vai porvarillinen valittaminen?“.

Kiitos aktivisteillemme ja jäsenillemme, jotka ovat uhranneet aikaansa ja rahaansa pystyäkseen osallistumaan ja tehneet sen tyylillä. Kiitokset majoituksista ja muista käytännön järjestelyistä vastanneille. Kiitos fantastisille puhujillemme. Kiitos kaikille tukijoillemme kannustavista sanoista, taputuksista olkapäälle sekä anteliaista lahjoituksista käteisenä paikan päällä ja Swish-tilin kautta (pankki on tosin eristänyt nämä lahjoitukset). Kiitos vastustajillemme, jotka piditte yllä hyvää tunnelmaa ja osallistuitte kiinnostaviin keskusteluihin kanssamme. Lopuksi kiitämme antirasistiryhmä We are Dalarnaa, Antifan kahta edustajaa saarella sekä KRIS:ää hyvistä nauruista tragikoomisen käyttäytymisenne vuoksi.

Päätän kirjoitukseni Fredrik Vejdelandin sanoihin: Almedalen kuuluu meille kansallismielisille!

Simon Lindberg

3 KOMMENTIT

  1. Oon sillee miettiny et kannattasko mennä marssimaan Afrikkaan tai jonnekkin, mistä ne ongelmat tuleekin? tai ongelman luojien kotiin? (Kuulema Merkel asuu Everestissä pahimman varalle, sinne on varmaan semi vaikeaa päästä, paitsi jos on helikopteri)

    • Kannattaa minun mielestä siellä Afrikassa marssia ihan omine porukoineen. Niiden kulttuuri ja maa. Täälläkin olevat ongelmatapaukset voisi mennä marssimaan omien olojensa parantamiseksi kotikonnuilleen.

Comments are closed.